Hirvikankaan työväenyhdistys
“Hirvikankaalle perustettiin wrightiläinen työväenyhdistys v. 1906. Perustava kokous pidettiin Hirvikankaan talossa. Yhdistystä perustamassa oli myös talollisia, jotka kuitenkin jo seuraavana vuonna vetäytyivät toiminnasta syrjään. Jäseniä yhdistyksessä oli 25-30. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Hesekiel Peräaho, myöhemmin Daavid Piilonen. Ensimmäisenä sihteerinä oli August Piilonen, myöhemmin Viljam Puskala ja Emil Peräaho, viimemainittu peräti 14 vuotta. Jämeränä kiitostasaaneena rahastoihoitajana toimi Aapo Kansanaho. Hänen aikanaan ei yhdistyksen rahoja sekoitettu muihin varoihin. Yhdistyksen rahat olivat massa pussissa, johon ei vahingossakaan eksynyt muita kolikoita.”
Kokouksia pidettiin eri taloissa, useimmiten Kansanaholla. Iltamia pidettiin Peräahossa tavanomaisella ohjelmalla: tervehdyspuhe, runonlausuntaa, kertomus, puhe, näytelmä ja tanssia. Useimmiten oli uhujana piirisihteeri-kansanedustaja Oskari Suutala. Omaa toimitaloa yhdistyksellä ei ollut. Hiljaisen tasainen toiminta jatkui aina vuoteen 1917. jolloin se kokonaan sammui. Yhdistyksen varat siirrettiin Etelä-Mahlun työväenyhdistyksen haltuun ehdolla, että jos Hännilään perustetaan työväenyhdistys, varat luovutetaan sille takaisin. (Etelä-Mahlun yhdistyksen asiakirjoissa ei ole mainintaa edellämainittujen varojen vastaanottamisesta).”
Uus-Hännilän työväenyhdistys
“Hirvikankaan työväenyhdistys perustettiin uudelleen Uus-Hännilän työväenyhdistyksen nimisenä vuonna 1933. Perustava kokous pidettiin Osuusliike Mäki-Matin Hännilän myymälässä. Yhdistystä perustamassa olivat Emil Peräaho, Hannes Svan, uuno Hiironen, Onni Piilonen, Oskari Rauhala ja Reino Jussila. Naisiakin tuli myöhemmin mukaan. Heistä mainittakoon Heta, Hilda ja Lyyli Kansanaho, Riikka ja Hilja Peräaho sekä Iida Puskala ja Maija Riihimäki. Puheenjohtajana toimi Reino Jussila, joka lisäksi oli rahastonhoitaja ja sihteerinä oli Emil Peräaho. Tämäkään yhdistys ei jaksanut elää kuin vuoden pari. Kun iltamapaikkoja ei saatu eikä jäsenmaksuilla pystytty peittämään edes juoksevia menoja katsottiin parhaaksi yhdistyksen toiminnan lakkauttamienen v. 1936.”
Murronjoen työväenyhdistys
“Murronjoen työväenyhdistys perustettiin Pajupurolle vuoden 1910 vaiheilla. Pöytäkirjat ovat kadonneet ja tiedot muistinvaraisia. Perustajajäseniä olivat mm. Onni Oksanen, joka toimi pitkäaikaisena puheenjohtajana, Hilma Minkkinen, joka oli yhdistyksen sihteeri, Kalle Kajaani, Jussi Koivisto ja Iida Oksanen. Vanha Otto Reinikka toimi rahastonhoitajana.
Tämänkin yhdistyksen askuaikojen päätavoitteena oli oman työväentalon aikaansaaminen, jota varten iltamilla kerättiin varoja. Nitä kertyikin niin paljon, että voitiin ostaa maata Laiskalanmäeltä Oni Pihlaiselta tontti, johon nopeasti pystytettiin tanssilava. Myös talon hirret ennätettiin hankkia ja ajaa tontille ennen vuoden 1918 kansalaissotaa. Iltamia pidettiin vuokratiloissa Rehkaniemen, Murroanahon ja Perttulan taloissa. Vappujuhlat pidettiin kirkolla, jonne marssittiin punalipun jäljessä. Naisjäseniä olivat mm. Iida Oksanen; Silja Kajaani ja Tyyne Koivisto. Kansalaissodan jälkeen ei yhdistyksen toiminta jaksanut enää lähteä liikkeelle.” (Saarijärven kirja, 1963).
Ainakin Otto Reinikka vietiin Hennalaan punaisten vankileirille kansalaissodan jälkeen.
Ja kansalaisodan jälkeen työväentalon hirret myytiin Tarvaalaan nuorisoseuran rungoksi. Talo sain kylällä lempinimen Pirula; sen verran siellä oli rähinää, tappelua ja muuta samankaltaista toimintaa.