Veikko ja Elsa Alapihan “Saarijärven joulu” -lehdessä vuonna 1987 julkaistu juttu.

Pajupuron Nuorisoseura toimien ja leväten on luonut oman historiansa.

 

“Joulun läheisyydestäkö johtuen piilojen ja kätköjen etsiminen johti ajatukset Pajupuron nuorisoseuran alkuaikojen etsimiseen, jossa ovat mukana olleet Matti Rimmi, Pauliina Kivirinta, Lilja Hietala, Aarre Autere ym.

Tiedämme että seura perustettiin 1911. Aloitteentekijä oli Hannes Autere sekä Vihtori Pajupuro, August Heinänen, Jussi Hänninen, Otto Rautiainen, Nikolai Toivo ja lukuisat toiset, jotka ovat jo ajasta poissa samoin mahdolliset perustamispaperit.

Kerrotaan seuran toimineen vireästi 4-5 vuotta. Oli ollut iltamia, joissa esitettiin ajalle ominaista ohjelmaa lauluineen ja näytelmineen. Rimmin Matti kertoi Rautiaisen veljeksen olleen lahjakkaan naurattajan ja Erik Kivirinta oli vienyt 10-vuotiaan veljenpoikansa Paavon oppiin ”Huhtikuun Mantan” harjoituksiin. Oppi jäikin itämään, vaikka uni pojan voitti. Herätys tuli aikanaan, kuten perästä kuuluu.

Seuran toiminta loppui levottoman ajan ja maan itsenäistymisaikoihin. Repivän hädän ja pulakauden aikoihin jäivät tärkeätkin asiat lepäämään. Samoin kävi seuramme.

Kolmekymmenluvulla seuran herätti Paavo Kivirinta, mies, joka kerran nukkui. Uudelleen aloitus tapahtui Autereen keltaisessa salissa. Neuvontatilaisuus oli Kivirinnassa, josta oheinen leike parhaiten kertoo.

Seuran toiminta jatkui erittäin vilkkaana sotavuosiin asti. Innokkaiden ja osaavien henkilöiden jäljessä räpiköivät vähemmän osaavat, mutta varmasti yhtä innostuneet nuoret. Kuukausikokoukset pidettiin taloissa, koska koululle ei saanut kokoontua. Tilaisuuksissa päätettiin pikkujoulujen, äitienpäivien ja erilaisten kilpailujen järjestelyistä.

Eräästä juhlien lennokkaimmasta ohjelmasta vastaisi Artturi Koskinen ja aina valmiina aisaparina ollut Andersonin Edvin hevosensa kanssa kyyditystä ja tavaroiden siirtoa tarvittaessa esim. kilpailupaikalle. Hyvin usein sai hiihtokilpailussa polleasti vastaanottaa ensimmäisen palkinnon yksi ja sama kyky. Keksittiin, että sisua se vaatii viimeiseksikin jääminen, niinpä Puroaholla pidetyssä kilpailussa sai jumboksi jäänyt komean tuppipuukon.

Juoksukilpailuja oli kesäisin maantiellä ja asut olivat somasti lepattavia. Eräällä mieskiitäjällä ei ollut semmoistakaan, vaan apu tuli avuliaan naisihmisen melkein samanlaisesta asusteesta. Yleisö oli välitöntä ja riemua riitti. Leikki leikkinä. Vakavaa ja totista kilpailua oli hiihdossa naapuripitäjien valioiden kanssa. Saimi Autere lahjoitti 1946 10 kpl seinälautasia kiertopalkinnoksi.

Urheilukentän maa-alue ostettiin myöhemmin. Ja se on seuran tänäänkin. Emme tiedä oliko juhlia niin paljon kuin viimeisen sodan jälkeen, jolloin kiitoksen saivat Puupposen, Pellonpään ja Murronahon isäntäväet.

Sodan puhjettua toimi opintokerho, jota ohjasi Suoma Keto-Aro. Hän oli oikea tarmonpesä ja yritti pitää tyttövaltaista joukkoa koossa. Pöytäkirjasta näkee, että Tuomilahden Ensio oli ahkerasti mukana. Mikä ettei tyttöjen kanssa, samoin kävivät lomailevat sotilaat. Johtokunnan- ja vuosikokoukset yritettiin pitää, kaatuneiden jäsenten omaisia uistettiin kukkatervehdyksellä ja rintamalle lähetettiin viestejä.

Aikanaan sota päättyi ja silloin saatiin innokasta joukkoa mukaan. Nuoriso halusi unohtaa ankean ajan, joskus vanhemman väen viisaalla varoituksella. Pöytäkirjassa on maininta ”puhvetti järjestetään, jos saadaan tarpeet. Toimihenkilöt saavat yhden kupin ilmaiseksi. Loput myydään, jos jää. Puhvetti saatiin, vaikka hiiva oli Heinosen kaupalla ja jauhot hakusalla. Siitäkö johtui, että eräs kekseliäs huomasi pullaviipaleen läpi näkyvän Pellonpään.” Hyvinhän ne juhlat meni pöytäkirjasta napattuna: ”järjestystä valvoivat järjestysmiehet ja poliisit.” Väkeä riitti, silla kahisi ja puukengät kopisivat, mutta nauru ei ollut kortilla.

Pajupuron nuorisoseura sai taiteilija Auteren laatiman lipun, jonka aiheena oli Pajupuro. Lippu vihittiin 24.6.1950 K.S.N. liiton juhlilla. Vihkimisen suoritti rovasti Veikko Koivisto. Luultavasti lippu ja paljon arkistoa tuhoutui tulipaossa. Nyt on toivossa saada Pajupuron koululle arkistokaappi, johon voidaan aineisto tallentaa.

Seuramme kaikki puheenjohtajat olivat niin loistavia henkilöitä, etteivät ne luettelemalla parane, samoin neuvojat Johannes Hämäläinen, Samppa Uimonen, Olavi Siponen ym. olivat kaikille seuroille tunnettuja.

Tehtiin myös vierailuiltoja Lannevedelle, Mahlulle, Sahrajärvelle ja ehkä viimeisen Puijolle Peräahon kuorma-autolla, jonka kupeessa luki komeasti Saarijärven Terva. Hyvää Joulua! Pajupuron Nuorisoseura taas lepää.”