Tämä artikkeli on julkaistu Saarijärven Joulu -lehdessä 2009. Artikkelin kirjoittaja Pauno Paananen.

 

Vanhaa kaupankäyntiä

Paavonseutu pähkinänkuoressa

• Paavonseudun ensimmäisenä johtajana oli 1930-44 Toivo Salonen, hänen jälkeensä oli Viljo Virtanen vuoden. Sulo Paananen vuosina 1945-1964. Hänen jälkeen johtajana toimi Yrjö Rautiainen vuoden 1969 loppuun saakka.
• Ensimmäisenä toimintavuotena perustettiin kuusi myymälää, mm. Lannevedelle, Pajupurolle ja Kannonsahalle.
• Vuoteen 1942 mennessä oli 13 myymälää, mm. Karstulassa ja Saarijärven kyläkunnilla.
• Vuonna 1948 oli 16 myymälää, joista 9 oli Saarijärvellä, 4 Kannonkoskella, 2 Karstulassa ja 1 Kivijärvellä.
• 1960-luvun alku oli vielä hyvää aikaa. Kauppa kävi mukavasti, mutta sitten alkoi maaltapako Ruotsiin ja kaupunkeihin, peltoja pantiin pakettiin, lehmistä maksettiin tapporahaa. Paavonseutu lopetti myymälät Koskenkylältä, Lossilta, Kolkanlahdesta ja Kontiovuoresta.
• Paavonseutu fuusioitiin jyväskyläläiseen Osuusliike Mäki-Mattiin. Itsenäinen liike lopetti toimintansa 1.1.1970 ja henkilökunta siirtyy vanhoina työntekijöinä uuteen liikkeeseen.
• Fuusion jälkeen Mäki-Matti lopetti kyläkuntien myymälät tiuhaan tahtiin. Osa jatkoi yksityisen yrittäjän voimin, enää ei toimi yhtään alkuperäistä myymälää. Saarijärvellä ja Karstulassa toimii nykyisin Siwan myymälät.
• Paavonseudulla oli parhaimmillaan 25 myymälää: Aho-Vastinki, Haapajärvi, Hilmonkoski, Hirvaanmäki, Hännilä, Kalmari, Kannonjärvi, Kannonkoski, Kannonsaha, Karstula, Kekkilä, Keskusmyymälä Saarijärvi, Kiminki, Kivijärvi, Kolkanlahti, Kontiovuori, Konttimäki, Koskenkylä, Käräjämäki, Lannevesi, Lossi Karhilassa, Murronjoki, Möttönen, Nikara ja Vahanka.

================================

Osuusliike Paavonseutu perustettiin vuonna 1938. Liikkeellä oli myymälöitä kuuden kunnan – Kannonkosken, Karstulan, Kivijärven, Kyyjärven, Perhon ja Saarijärven alueella. Keskustoimipaikka oli Saarijärvellä. Paavonseudulla oli oma leipomo, virvoitusjuomatehdas, pesula ja teurastamo. Sotien 1939-45 aikana oli pilketehdas, ja hiiltämöiden hiiliä välitettiin puolustuslaitoksenkin tarpeisiin. Vuoteen 1962 mennessä jäseniksi oli liittynyt yli 3000 henkilöä ja työntekijöitä oli ollut vuoteen 1950 mennessä yli 200.

Sotien 1939-45 aikana, ja sotien jälkeenkin, oli pulaa melkein kaikesta. Valtio rajoitti tavaroiden osto-oikeutta. Jokainen sai tietyn määrän ostokortteja, jotka oikeuttivat ostamaan tietyn määrän

tavaroita. Pienet lapset ja raskasta työtä tekevät saivat suurimmat määrät elintarvikkeita. Kortista leikattiin ostettaessa tarvittavat pisteet. Onni Oksanen muistelee kupongeilla ostamista seuraavasti: ”Kun asiakas osti tavaroita kupongeilla, ne leikattiin ja tilitykset vietiin ehkä kerran viikossa

Kansanhuoltoon. Niitä kertyi aika moinen nivaska. Kerran kuukaudessa haettiin ostokortit. Viitisen kertaa kuukaudessa kävin Kansanhuollossa. Korttiaika oli sellaista, että jotkut asiakkaat halusivat olla myymälänhoitajan kanssa hyvissä väleissä ja menivät suoraan asioimaan myymälänhoitajan

konttoriin ja kyselivät, josko saisi ostaa hieman ohi kupongin. Kontrolli oli kuitenkin tiukka. Tarkastajat saivat selville, paljonko tavaraa oli tullut ja paljonko korteilla oli myyty. Myymälässä nämä tarkastajat eivät muistaakseni käyneet. He kävivät pääkonttorilla tutkimassa papereita.”

Paavonseudulla oli omaakin tuotannollista toimintaa. Autojen polttoaineeksi valmistettiin hiiltä ja vuodesta 1943 lähtien pilkkeitä. Aluksi pilkkeet valmistettiin “käsipelillä”. Hiiltä valmisti ainakin Jalmari Hiironen miilussaan Häkkilässä. Hiiltämö ja pilketehdas lopetettiin tarpeettomina jo vuonna 1946. Pilketehtaasta tehtiin navetta. Arvo Niininen osti sinne teuraseläimiä.

Virvoitusjuomatehtaan tuotteita olivat mm. sitruunasooda, portteri, railapore, vichy ja erilaisista marjoista tehdyt esanssijuomat. Paljon tietoja lähihistoriastakin häviää. En ole löytänyt yhtään virvoitusjuomapullon etikettiä. Vuonna 1942 Saarijärvelle valmistuneessa keskusvarastorakennuksessa oli leipomo, virvoitusjuomatehdas, lämmin- ja kylmävarastot, öljyvarasto, konttori, iso liiteri, pesula ja autotalleja.

Paavonseutu toimitti sota-aikana maanviljelijöiden viljaa Valtion viljavarastoon. Saarijärvi oli siihen aikaan omavarainen viljan tuottaja. Silti toimitusjohtaja raportissaan vuoden 1942 kahden ensimmäisen kuukauden osalta toteaa hallintoneuvostolle: “Ruisjauhoja olemme voineet myydä vain parina päivänä”. Myös teuraskarjaa, vuotia, luita, villaa, lumppuja, lasia, pihkaa ja kumiromua toimitettiin teollisuuden raaka-aineeksi.

Tavaranhankinta sotavuosina

Talvisodan syttyessä pelättiin mm. sokerin loppuvan. Sokeria varastoitiin Mannilan riiheen. Suurin osa sokerista oli sokeritoppina. Ne olivat ympyräkartion muotoisia. Suurin toppa painoi kymmenisen kiloa. Toppasokeri paloiteltiin myymälöissä sokerikirveellä. Jotkut asiakkaat halusivat ostaa välttämättä topan ylimmän osan, koska se oli heidän mielestään parasta. Hienosokeri tuli Englannista sadan kilon juuttisäkeissä.

Sotavuosien vaikeimpia pulmia oli luonnollisestikin tavarain hankinta. Kuluttajain tyydyttäminen edes korttiannosten osalta tuotti monesti ylivoimaisia vaikeuksia. Jos vielä varsinaiset elintarvikeannokset saatiinkin jotenkuten jaetuiksi, tuotti vaatteiden, jalkineiden ja monien maataloudessa tarvittavien tarvikkeiden hankinta huolta. Edustajiston kokouksessa toimitusjohtaja toteaa kerran, että tavaraa on yritetty hankkia kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista vaihtelevalla menestyksellä.

Sotavuosina kehittyi myös erikoisen suureksi ns. keräilytoiminta. Marjoja, varsinkin puolukoita, asiakkaat toivat suuria määriä. Vuosiennätys oli ainakin yli 150 000 kiloa. Muistitietoni mukaan marjaennätys olisi ollut 700 000 kiloa. Toimitusjohtaja kannusti jäseniä ja asiakkaita myymään kai ken liikenevän puolukkansa ja kehotti syystöiden tultua päätökseen jokaista perhettä tekemään muutaman marjamatkan. Tämä olisi erittäin tarpeellista jo kansamme elintarvikehuollon kannalta. ”Tehkäämme marjamatka nuorimmasta vanhimpaan ja myykäämme marjat omaan liikkeeseemme – Paavonseutuun”. Puolukoita kuljetettiin 25 kilon puulaatikoissa rekka-autoilla myös Etelä-Suomeen. Valtaosa tavaroista ostettiin omalta keskusliikkeeltä Osuustukkukaupalta (OTK).

Vielä vuonna 1948 tavaroista kuudes osa oli ostettu oman seudun maataloustuottajilta. Paavonseudun ensimmäisellä autolla ajettiin viljaa mm. luovutetuilta alueilta. Sodan alettua kuorma-autot joutuivat puolustuslaitoksen käyttöön. Vanha Ford saatiin kuitenkin jonkun ajan kuluttua takaisin. Siinä autossa oli uusi 95:n hevosvoiman moottori ja Svedlund-hiilikaasutin. Auton korjaaminen saattoi silloin kestää 2-3 kuukautta. Tyypillisin vika oli nokka-akselin katkeaminen. Kuljetusongelmat todettiin piinallisiksi. Joskus kuljetusapua tarjosi Sisä-Suomen suojeluskuntapiiri. Kalle Einari Koskinen hoiti liikkeen omaa rauhallista Into-hevosta. Lähimpiin sivumyymälöihin ja jopa Häkkilään sekä Käräjämäelle (matka on 30 km) sillä kuljetettiin tavaroita. Joskus Intoa ohjasi Tauno Söder, josta tuli myöhemmin Kansallisteatterin näyttelijä.

Söderin ohella toinen tunnettu paavonseutulainen oli Kirsti Poikonen, joka tuli harjoittelijaksi Paavonseudun Lanneveden myymälän kirjakauppaan vuonna 1945. Hän on paremmin tunnettu nimellä Kirsti Paakkanen. Kirsti Poikonen oli myyjänä Paavonseudussa useissa myymälöissä vuoteen 1950 saakka.

Ensimmäisen sodan jälkeisen vuoden toimintaa toimitusjohtaja Sulo Paananen (toimitusjohtajana 1945-1966) kuvasi liikkeen hallintoneuvostolle seuraavasti: “Tavaratilanne tuntuu jonkin verran paranevan. Tekstiilituotteita on myymälöissä hyllyillä, koska

jäsenten ja asiakkaiden pisteet alkavat olla lopussa. Heinätilanne on verrattain heikko. Liike on kyllä yrittänyt parhaansa heinän ja pahnan hankkimiseksi alueelleen. Maanviljelyskoneista ja väkilannoitteista tulee olemaan kova puute. Väkirehuja sen sijaan saataneen maahan, joskin niitten jakelu jäänee alkavalle syysruokintakaudelle. Viljatilanne pysynee kohtalaisena, joten annoksia ei tarvinne pienentää. Sokeria ei saada enempää, mutta nykyiset jakelumäärät voidaan pitää edelleenkin. Korviketavaroitten suhteen tulee nyt jo olla varovainen. Omien tuotantolaitosten kohdalla, on leipomo ilahduttanut voimakkaalla tuotannon nousulla. Sen työvoimaa on lisätty. Hiiltämön raaka-aineet on saatu vihdoinkin ajetuksi tien laitaan, mutta kun nestemäiset polttoaineet tulevat tämän vuoden aikana käytäntöön, on täytynyt myydä 2925 kuutiota liikkeen 5200 kuutiota käsittävästä hiiltopuuvarastosta Wärtsilä-Yhtymälle. Liikkeelle jäävästä erästä on tarkoitus hiiltää niin paljon kun menekkiä riittää, mutta ehkä joudutaan myymään vielä osa sellaisenaan.”

Leipomon vuoden 1953 tammikuun lähetyslistasta selviää, että Kekkilän

myymälään lähetettiin mm. ruis- ja vehnäleipiä, ranskanleipää, kanelikorppuja, paalidoonia, kaneliässiä, mantelinötteriä, kanelimuroleipiä ja marenkipäällisiä. Leipomossa valmistettiin myös monenlaisia kakkuja.

Paavonseutu myös osti tavaraa asiakkailta. Esimerkki Paavonseudulle myydyistä tuotteista on kesäkuulta vuonna 1953 Kekkilästä, jossa myymälänhoitaja Tauno Varis kirjasi 45 ostolomaketta. Asiakkaat myivät mm. yhden sian, kananmunia kerrallaan 1-17,3 kiloa ja voita 1-3 kiloa.

Tunnettuja vieraita

Paavonseudussa vierailleista tunnetuin on Väinö Tanner, joka kirjoitti nimensä vanhempieni vieraskirjaan 5.6.1950. Kun poliittisen historian professori L.A. Puntila piti luentosarjan itsenäisen

Suomen valtiollisesta elämästä vuosina 1917-1956, hän antoi Väinö Tannerille enemmän painoa kuin kaikille siihenastisille presidenteille yhteensä. Silti Väinö Tannerin käynnistä Paavonseudussa on hyvin vähän tietoa. Äitini Aini Paananen muisti käynnin jälkeen olohuoneemme verhojen tuoksuneen sikarille monta viikkoa. Väinö Tanner oli Osuusliike Elannon toimitusjohtaja vuosina 1915-16. Monien tärkeiden tehtäviensä ohella Väinö Tanner oli Kansainvälisen Osuustoimintaliiton presidenttinä 1927-45.

Paavonseudun toimitusjohtajana oli vuoden 1945 alussa Viljo Virtanen. Hän oli innokas näyttelijä ja ohjasi näytelmiä työväentalolla. Viljo Virtanen oli myöhemmin kansanedustaja ja

Mikkelin läänin maaherra. Tunnettuja henkilöitä vieraili syksyisin osuuskauppajuhlilla. Juhlia pidettiin kahden viikon aikana eri myymälöiden alueilla. OTKn mylläri Tapio Rautavaara lauloi ja soitti kitaraa.

Muita esiintyjiä olivat mm. Laila Kinnunen, Veikko Ahvenainen ja Eino Katajavuori.

Paavonseutulaiset esittivät mm. “Rattaanpyörä” -nimisen ohjelman. Elokuvia näytettiin myös lapsille. Tanssimusiikista vastasi oma orkesteri ”Kerttolan Pekka”. Pekka oli pitkään töissä Paavonseudun varastolla. Hyvin monet myymälänhoitajat lähtivät rintamalle. Kalmarin myymälänhoitaja Tuomas Storck kaatui itärintamalla vuonna 1941. Hänen vaimonsa Aino Storck ja monet muut naiset ottivat vastuun myymälänhoitajien tehtävistä.

Jokaisen myymälän alueella toimi liikkeen jäsenistä valittu myymäläneuvosto ja Naiset Mukaan-toimikunta. Sodan aikana naiset mm. kokoontuivat kutomaan sukkia sotilaille ja heidän perheilleen sekä pitivät ompelukursseja. Vanhoista pöytäkirjoista löytyy mainintoja mm. varojen luovuttamisesta hävittäjäkonerahastoon kotiseudun ilmapuolustuksen tehostamiseksi. Naiset Mukaan-toimikunnille lahjoitettiin villalankaa ja flanellia sotilaiden sukkien ja vaatteiden tekoa varten.

Talvella pidettiin toimihenkilöiden pilkkikilpailuja. Varastonhoitajana toiminut Teuvo Lehtonen voitti kerran Lanneveden jäällä järjestetyt pilkkikisat. Kateelliset kilpailijat arvelivat Teuvon saaneen tuttavaltaan suutari Emil Virtaselta myös hänen kalansa.

Tiedot juttuuni olen saanut Paavonseudun toimihenkilöiden haastatteluissa. Saarijärven museon avustuksella olen käynyt lävitse johtokuntien, hallintoneuvostojen ja edustajistojen pöytäkirjoja. Kiitokset myös Saarijärven historian “elävälle sanakirjalle” Kauko Hakalalle hänen avustaan.

Tarkempia tietoja mm. vanhasta kaupankäynnistä on kirjoittajan kotisivuilla Internetissä osoitteessa www.pauno.net. Sivuillani on mm. maailman vanhimman kalastuskunnan – Rahkolan kalastuskunnan – historiikki.

Artikkelin kirjoittaja Pauno Paananen on saarijärveläinen paluumuuttaja, joka teki työuransa tietokonealalla ja oli opiskeluaikanaan kahtena kesänä Paavonseudun keskusvarastolla varastoapulaisena.

Tarkemmat julkaisutiedot täällä: https://digi.kirjastot.fi/items/show/121370