Murronjoen sonniosuuskunta

MIKÄ ON SONNIOSUUSKUNTA?

Sonniosuuskunta eli sonniyhdistys oli ennen keinosiemennyksen yleistymistä yleinen karjanomistajien perustama yhtymä, joka piti yhteistä siitossonnia.

Sonniosuuskunnat, -yhdistykset ja -yhtymät perustettiin suomenkarjan roduille, koska yksittäiselle karjanomistajalle sonnin kustannus ja hyvän sonnin etsiminen oli yleensä ylivoimainen tehtävä. Yhteissonnin hankintaan haettiin oppeja Tanskasta, jonne perustettiin ensimmäiset sonniyhdistykset jo 1880-luvulla. Ensimmäisiä sonniyhdistyksiä perustettiin Suomessakin jo 1800-luvun loppupuolella, ja ne olivat lyhytikäisiä. 1910-luvulla suomenkarjalla oli jo liki 500 sonniyhtymää. Vuonna 1920 valtio lähti tukemaan yhtymien sonnien hankintaa, ja toiminta tuli vielä yleisemmäksi. Sonniosuuskuntia olikin vuonna 1935 jo 1290 kappaletta. Yhtymien toiminta oli vilkasta 60-luvulle saakka, jolloin keinosiemennystoiminta vähensi sonniosuuskuntien tarvetta. Lähde: Paja.ahlman.fi

 

“MURRONJOEN SONNIOSUUSKUNTA on perustettu 26 päivänä lokakuuta 1927; ja säännöt vahvistetut Vaasan läänin Maaherran antamalla päätöksellä 16 päivänä joulukuuta 1927. 

Kukin jäsen ottaa osuuskuntaan osaa 50 markan suuruisella osuusmaksulla kultakin omistamaltaan lypsylehmältä. Lisämaksun suuruus: 100 markkaa osuutta kohti.

Tarkoituksena oli karjakannan parantaminen Saarijärven pitäjässä. Hallitus: herrat Juho Rämmi, Onni Oksanen ja Johan Kautto, varsinaisina jäseninä. Osuuskunnan toiminimen kirjoittavat herrat Juho Rimmi ja Onni Oksanen yhdessä.” Lähde: Suomen Kaupparekisteri; Virallisen lehden liite 1.1.1928.

 

Keväällä 1951 Osuuskunta hankki hyväsukuisen 2-vuotiaan siitossonnin Mynämäeltä. Hinta 100.000 mk. Lähde: Sampo-lehti 10.4.1951.

 27.5.1951 Osuuskunnan vuosikokous. Päätettiin 1.6. pidettävällä talkoolla rakentaa sonnille jalottelutarha. Lähde: Sampo-lehti 31.5.1951.

26.3.1952 Osuuskunnan vuosikokous Kivirinnassa. Puheenjohtajana Niilo Koivumäki, sihteerinä Veikko Alapiha. Päätettiin ottaa osakkailta 200 mk suuruinen laina osaketta kohti, ja joka maksetaan takaisin 1953 alusta alkaen astutusmaksuista vähentäen. Osuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Jussi Pykälistö. Hallituksen erovuoroinen jäsen Aarne Rossi valittiin uudelleen. Tilintarkastajiksi valittiin Pentti Kivirinta ja Tauno Kotilainen. Lähde: Sampo-lehti 10.4.1952.

12.2.1954 Osuuskunnan vuosikokous Kivirinnassa. Puheenjohtajana Jussi Pykälistö, sihteerinä Veikko Alapiha. Sonni päätettiin pitää Kuikanlahteen sijoitettuna. ja hoito-, astutus- ja muut maksut päätettiin pitää ennallaan. Lähde: Sampo-lehti 18.2.1954.

18.2.1955 Osuuskunnan vuosikokous Kivirinnassa. Puheenjohtajaksi valittiin Jussi Pykälistö, sihteeriksi Mikko Peltoila, rahastonhoitajaksi Ilmari Tapper ja tilintarkastajiksi Niilo Koivumäki ja Pentti Kivirinta. Sonni päätetään pitää vakuutettuna täydestä arvostaan, ja astutuksia on kuluneena vuotena ollut sopiva määrä. Lähde: Sampo-lehti 24.2.1955.

 22.2.1956 kokouksessa keskusteltiin sonnin myymisestä, koska määrätyt viisi vuotta tulee täyteen huhtikuussa 1956. Uuden sonnin hankinta jätettiin avoimeksi, koska sille ei vielä saatu sijoituspaikkaa, ellei voida jatkaa Kuikanlahdessa, jossa nykyinen sonni on hoidettu mallikelpoisella tavalla. Lähde: Sampo-lehti 22.2.1956.

15.4.1956 Osuuskunnan ylimääräinen kokous Kivirinnassa. Nyt ostettu sonni on varsin korkeata luokkaa, joten se entistä paremmin jatkaa ympäristön karjanjalostusta. Sijoituspaikkana jatkaa Kuikanlahti. Astutusmaksuksi hyväksytään 300 mk osakkaalta ja 700 mk ei-osakaalta. Ja sonnikin vakuutettiin täydestä arvostaan. Lähde: Sampo-lehti 26.4.1956

Osuuskunnan omistama sonni päätetään myydä 3.3.1959 kokouksen mukaan. Syy oli se että osakkaat olivat hankkineet Ayshire-rotuista karjaa, ja sonni oli suomenkarjan rotuinen. Myyjiksi valtuutettiin Jussi Pykälistö, Niilo Koivunen ja Mikko Peltoila.

Siihen päättyi Murronjoen Sonniosuuskunnan tarina.