Kunnon kylä ansaitsee myös sille tehdyt laulunsa.

Pajupuron humppa

Säv. Leo Minkkinen, san. Elisabeth Reinikka. 

1. Pajupuron suuntaan kulkee, mutkaisena soratie. Puron yli pitkin siltaa, vanhaan riiheen sitten poiketen. Humpan rytmi siellä raikuu ympärilleen kauas kaikuen. Riihen seinät vapisten, lattialankut natisten Pajupuron humppaa tanssitaan.
2. Harmonikka haikeasti tunteisiin luo tunnelmaa. Kukin pari taitavasti tyliänsä siinä näyttelee. Laitumilta pässinääni humppaan antaa lisää säveltään. Pajupuron humppa soi, kuka poissa olla voi? Kun Pajupurolla humpataan.
3. Vanha riihi muistoihinsa kätkee monta tunnelaa. Monenlaiset ajan vaiheet riihi pystyis meille kertomaan. Varstariihen raskasu puinti vaihtunut on humpan poljentaan. Kesäiltaan tummuvaan puro jatkaa kulkuaan, riihelläkin tanssi hiljenee.

Pajupuron humpan nuottien 1. sivu.

Menneitä muistellen

Säv. Leo Minkkinen, san. Helvi Minkkinen. 

1. Muistojen tie menneeseen vie, auaksi vuosien taa. On aika tuo sydämessäin aarteena kulkiessain. Muistojen tie nuoruuteen vie, rakkauteen ihmeelliseen! Sen onnen. tunteen, kaipauksen näin tulkitsen soitellessain.
2. Kaunis on niin muistojen tie, kaipaamaan mennyttä jään. Unelmat taas uudeksi luon. vaikka ne muistoihin jää- Soi sävel soi, rakkautta viell’ kaipuuta sydämihin. Kun hetken pienen onni on vaan, niin soi sävel muistoja vain.
3. Soittelen nin hanurllain, unhoitan arkisen työn. Isältä sain perinnön tään, siks kai soitella voin! Lahjan kun sain, soittelen näin menneestä huomiseen tien. Elämän hurman, surutkin sen saan näppäillä hanurillain.

“Menneitä muistellen”-laulun nuottien 1. sivu.

Kukka rakkauden

Säv. ja san. Elisabeth Reinikka 

On kevät aika jälleen taas, jo niityt puhkee kukkimaan. Kun lämpö auringon tuo armaan, taas valon elon niille antaa.

On samoin ihmisrinta tää, se talven, roudan alle jää, jos lämpö rakkauden ei saisi sen kylmyyttä pois sulattaa

Taas muistot nuoruutehen saa, sun kanssas salaa kohtasin. Niin arka kukka rakkautemme, ei kestäsi eessä ihmiskatseen. 

Tuo kaunis kukka rakkauden, se meidät yhteen liittäen. Ja valon, lämmön antaessaan, se meitä elontiellä kantaa.

On vuodet kasvos uurtaneet, on hiukses tummat vaalenneet. Sun kanssasi mä toivoisin, ett’ käydä saisin elon iltaan.