Koulun 60-vuotisjuhlia vietettiin 8.5.1960. 

Tässä on opettaja Pentti Pohjosen Sampo-lehteen kirjoittama artikkeli, missä kerrotaan koulun koulun ensimmäisistä vuosista, alkaen mm. 19.6.1899 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta, ja kertomuksista aivan alkuvuosien opettajista, eihän tuosta ole vasta kuin reilut 120 vuotta.

 

PENTTI POHJONEN: Saarijärven kunnan Pajupuron koulun historiikki (osa 1)

Suomen kansakoulun kehitys alkaa Uno Cygnaeuksen suunnitelmien perusteella laaditusta Kasakouluasetuksesta, nimeltään ”Keisarillisen Majesteetit Armollinen Asetus kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen Suuriruhtinaan maassa”, jonka Keisari Aleksanteri II hyväksyi 11.4.1866.

Päivä on kansakoululaitoksemme virallinen syntymäpäivä. Puolittaisena oppivelvollisuuslakina pidetään 24.5.1869 annettua piirijakoasetusta, jossa määrättiin kunnan velvollisuudeksi koulun perustaminen, jos jossakin kouluttomassa piirissä ilmoittautui 30 lasta kansakouluun pyrkiviksi.

Näissä merkeissä kokoonnuttiin täälläkin Kivirinnan taloon.

Pöytäkirja 19.6.1899

Kokouksen päätöksen kertoo pöytäkirja 19.6.1899:

1§. Kysyttiin mihin toimiin on ryhdyttävä ylläsanotun kansakoulun suhteen. Josta keskustelua pätettoon valita koulun johtokunnan esimieheksi talokas Matti Kuikanlahti, rahastonhoitajaksi talonpoika Johannes Kivirinta ja kirjuriksi talokas Jaakko Hirvikangas, sekä jäseniksi emännät Hulda Kivirinta, Anna Savonen ja is. Aaprami Sillanpää.

Pöytäkirjan hyväksyvät Aapram Sillanpää, Hulda Kivirinta (puum.) Kirjoitti Jaakko Hirvikangas

Pöytäkirja 17.7.1899

Ja edelleen: Pöytäkirja, tehty Kuikanlahden talossa, johon oli kokoontunut sanotun talon kansakoulun Johtokunta keskustelemaan ja päättämään kansakouluun kuuluvista asioista niin kuin seuraa:

1§. Päätettiin tarjota koulun pulpetit vähimmän vaativalle laitettavaksi valmiiksi 1 p:ään Lokakuuta tänä vuonna. Pulpetteja tulee olla 20 kappaletta kahden oppilaan penkkejä.

2§. Päätettiin tarjota sanotun koulun halot vähimmän vaativalle laitettavaksi, 25 syltä petäjä- ja näresekaisia halkoja ja 10 syltä koivuhalkoja. Halkosyli on 4 kyynärää pitkä ja 3 kyynärää korkea ja halon pituus 6 korttelia. Päätettiin tarjota 5 syltä kerrassaan ja velvoitetaan halkojen laittajat tuomaan paikalle huutojärjestyksessä tarpeen mukaan.

3§. Pulpetit tarjoutui laittamaan Aaprami Sillanpää; 20 kappaletta 7 mk 75 p. kpl.

4§. Halot ottivat tuodakseen:

Petäjähalkoja: Johannes Kivirinta (5 syltä, 7,50 mk), Matti Kuikanlahti (5 syltä, 7,00 mk), Johannes Kivirinta (5 syltä, 6,40 mk), Matti Kuikanlahti (5 syltä, 6,30 mk)

Koivuhalkoja: Jaakko Hirvikangas (5 syltä, 10,00 mk), William Warvikko (5 syltä, 9,95 mk)

Saarijärvellä 17 pvä heinäkuuta 1899. Aaprami Sillanpää, Jussi Kivirinta. Kirjoitti Jaakko Hirvikangas

Koulutyö alkaa

”Koulu päätettiin aloittaa lokakuun 2:na päivänä 1899 Kuikanlahden talossa vakinainen tahi isompien lasten kansakoulu”. Aikaa mittaamaan päätettiin ostaa ”koulusalikello”, joka vieläkin jatkuvasti määrää työn tahdin yläkoulun puolella, tosin lyö silloin, kun jaksaa.

Viikon kuluttua johtokunta päätti hankkia kartat ja kirjat kunnan kustannuksella. Siten opettajatarkin, Aina Maria Sipilä, valittiin jossakin edellisessä kokouksessa, mutta siitä ei ole johtokunta tehnyt merkintöjä. Hän jätti paikkansa jo viikon kuluttua. Syrjäinen seutu säikäytti pappilan kasvatin. Ensimmäisen lukuvuoden toimi opettajana Aina Alina Silius Tampereelta.

Sitten koitti lokakuun 2. eli koulun alkamispäivä Kuikanlahden talossa. Mahtoivatko oppilaat olla yhtäaikaisia kouluuntulijoita kuin nykyään, vai tulivatko viime tingassa hameenhelmat ja housunpuntit tutisten tähän kunnioitusta herättävään paikkaan, joka kantoi nimeä ”koulu”. 29 alkajaa ajattelikin: ”Rohkea rokan syö”. Kun nähtiin. että koululaiset palasivat ehjin nahoin opinsaunasta, uskaltautui seuraavina päivinä tulla jo useampikin.

Oppilasluku oli ensimmäisenä lukuvuotena 41. Näistä oli poikia 28, tyttöjä 13, keski-ikä 11 vuotta, vanhin 15 ja nuorin 8 vuotta. Näistä 41:sta katsoi 13 tiedon jyvät akanoiksi ja erosi, 1 erotettiin pahojen tapojen takia ja myöhemmin vain 10 eli neljäsosa sain päästötodistuksen.

Koulu jakaantui kahteen luokkaan ja kumpikin luokka kahteen vuosiosastoon. Sen lisäksi oli pienten lasten koulu syksyisin n. 6 viikkoa. Koulumatkoista oli yli 10 km viidellä, 5-10 km kahdella ja lopuilla alle 5 km.

Ja siitä se alkoi Hännilä-Kuikanlahti-Pajupuron koulun työ. ”Ensimmäinen päiväkirja kertoo: ”Uskonto – Luomisesta; Laskento- luvut 1 ja 2; sisälukua; oikokirjoitusta; kasvioppi – niittyleinikkö; poissa M. Kivirinta ja Eva Sillanpää.” Siis samaa kuin nykyään.

Raha-asioista ja rakennuksista

Eräs mielenkiintoinen asia ensimmäisestä lukuvuodesta on koulun raha-asiat. Tuloja oli seuraavasti: koulun kannattajilta oli saatu raha-apua 1000 mk, valtioapu opettajan palkkaamiseksi 250 mk, 13 oppilasta maksoi koulumaksua yhteensä 18 mk, joten tulot olivat 1268 mk. Menot opettajan palkka oli 408:34; koulun vuokra 166:67, opetusvälikappaleet 476:39 ja sekalaista 75:-. Hyvin olivat asiat; säästöä jäi seuraavalle vuodelle 141:60.

Saman vuoden kuntakokouksen pöytäkirjat kertovat, että kunnassa oli ryhdytty toimenpiteisiin Pajupuron koulurakennuksen aikaansaamiseksi. tuli tieto: ”Keisarillinen Senaatti on myöntynyt antamaan Pajupuron uudelle koululle rakennusaineiksi tarpeellisen määrän, noin 1000 puuta, keloja ja tuulen kaatamia puita. Vastaanottajat Jaakko Hirvikangas ja August Savonen”.

Rakennusmestari j. Wigrenin kanssa tehtiin 30.10.1899 urakkasopimus rakennusten tekemisestä valtiolta saaduista hirsistä, urakkasumma 8000 mk. Puitten ajo paikalle kuului urakoitsijalle. Koulutonttia koskeva ”kontrahti” allekirjoitettiin joulukuun 7:ntenä, hinta Pajupuron talon haltijoille 600 mk. Rakennukset olivat vastaanottokunnossa 27.10.1900.

Urakkaan kuuluivat päärakennus, sauna ja pesutupa ja ulkohuoneisto, joista kaikista ankarilla vastaanottajista oli paljon huomauttamista mm. ”Päärakennuksen kivijalka on muuten hyvistä kivistä, mutta lepäävät paikoitellen puukiiloillaan, 1 ilmareikä on jäänyt tekemättä, ilmareiät ovat ilman luukkuja, kivipylväitä liian vähän, sillat antaneet perään… Navetta ei kelpaa mihinkään siinä kunnossa, kuin se nyt on. Näyttää siltä, kuin rakentaja ei olisi nähnyt navettaa ennen.” 19.10.1901 merkittiin, että: ”Rakennusmestari J. Wigren oli kaikki muistutuksen alaiset työt kontrahdin mukaan kuntoon laittanut, ja sen perusteella päätettiin J.Wigren päästää työstä eroon ja täysi tili hänelle tehdä.

Opettajalle ja harmoonille tarvetta

60 vuotta sitten toukokuussa esitti johtokunta – halkokauppojen lisäksi – ”tyytymyksensä siihen, että esimies Kuikanlahti oli julistanut opettajattaren paikan avoimeksi Suomen Virallisessa lehdessä, Uudessa Suomettaressa ja Suomalaisessa kerran kussakin.” Hakijoista toiseksi lukuvuodeksi valittiin Estrid Hartman.

Heinäkuussa 1900 päätti johtokunta anoa ”Kuvernöörillistä lupaa urkuharmoonin hankkimiseksi Arpajaisten, Onkiaisten ja iltamien pitoon.” 20:ntena syyskuuta voitiinkin R. Faltinin soitinkaupasta rouva O. Kiljanderin kautta hankittu 420 mk maksava harmooni ottaa vastaan. Kovasti polkien se vielkin antaa pontta keskiluona laululle. (Mainittakoon, että pari vuotta takaperin ostettu samanlainen peli maksoi n. 120.000 mk).

Koulun 2. lukuvuosi

Opettajien kauhu ja oppilaiden ilo – kansakouluntarkastajakin ilmestyy toisena lukuvuotena kouluun ja tekee huomautuksensa arkiston järjestämisestä, kuuden pienen höyläpenkin ja käsityönohjaajan hankkimisesta kolmanneksi lukuvuodeksi.

Uuden lukuvuoden alkaessa tuli Hulda Holm ja olikin täällä 18 vuotta. Ensimmäiseksi käsityönohjaajaksi tuli nikkari Herman Sahanen, ja niin voitiin tammikuun 24:ntenä 1902 merkitä: ”Ensi kerran poikien käsitöitä tällä koululla.” Siten olikin koulu saatu niille urille, joita se kulki suurin piirtein vuoteen 1933, oppilaiden ja opettajien vaihtuessa. Rakennuksia vain lisättiin ja saatiin v. 1902 13:36 maksava perunakuoppa, 54:50 maksava liiteri ja 74 markalla lato v. 1906.

Oppilaiden koulupäivä oli samanlainen kuin nykyään, paitsi että järjestäjät huolehtivat lämmityksen aamuisin, ja isommat tytöt siivouksen aina koulun jälkeen. Lisäksi kertoi koulun ensimmäisiin oppilaisiin kuuluva Hilma Minkkinen, että vesi oli kannettava alkuaikoina Napsalan kaivosta. Samaten hän kertoi ruokailusta, että useat tulivat paljas leipäpala eväänä. Näiden leivälle opettaja sipaisi sitten voita koulun puolesta.

Keittola

Johtokunnalle esitettiin v. 1916 keittolan järjestämistä, mutta sitä ei vielä laitettu. Pöytäkirja kerto siitä: ”Katsottiin kannattamattomaksi laittaa keittohomma kuin oli liian vähän tositarvitsijoita lapsia, vaan avustamme 5mk:n arvosta seuraavasti… ” V.1919 saatiin sitten ”keittohomma” ja ensimmäiseksi keittäjäksi Miina Takala. Palkka oli 2 mk keittokerralta. Koulukeittolan kustannuksista ei vastannut silloin yksin kunta, vaan varoja saatiin joko iltamilla tai varakkaat maksoivat. Mm. 7.3.1920 saatiin iltamista koulukeittolan hyväksi 602.95 ja varakkaat maksoivat 50 p. Samoihin aikoihin alettiin myydä huutokaupalla koulunpesu 4 kertaa vuodessa ja ikkunoiden poisto ja paikoilleenpano.

Koulun opettajista ja muusta henkilökunnasta

Huom. olivat alunperin mukana Pohjosen Sampo-artikkelissa, mutta nyt siirretty sivustolla otsikon “Opettajat ja henkilökunta” alle.

Artikkelin loppu

Kun rupeaa seulomaan koulun 60-vuotista olemassaoloa käsittelevää aineistoa, joutuu runsauden pulan eteen, koska jo ennen nykyisin paljon puhuttua paperisotaakin jouduttiin kaikki yhteiset asiat tallettamaan kirjallisesti.

Edellä olevanlaiseksi hahmottuivat koulun vaiheet, joihin monella entisellä oppilaalla olisi varmaan kerrottavana vakavaa ja huvittaakin tapahtumaa itse koulun alati vaihtuvasta elämästä. Tällaisenaanhan ei pysty tulkitsemaan oppilaan elämyksiä arkisen aherruksen keskeltä.

Selatessani näitä vuosikymmeniä papereista kiintyi huomioni siihen, kuinka tämänkin koulun historia kuvastaa vaiherikkaita aikoja kansamme elämässä. Ovathan alkuajat vieraan vallan alaisuutta, josta pieninä, mutta paljonpuhuvina esimerkkeinä vieraat leimat kirjeissä ja päiväkirjoissa lupapäivien selityksinä mm. seuraavaa: Suuriruhtinaamme syntymäpäivän johdosta, H.M. Keisarinnan nimipäivän johdosta, Suuriruhtinaan nimipäivä, Perintöruhtinaan syntymäpäivä jne.

Samaten vuosien 1905, 1917-18 tapahtumat, koulukeskeytys talvisotavuonna sekä siirtolaisuus. Huolimatta näistä vaikeista ajoista on koululaitos koko kansan kasvattajana pystynyt jatkuvasti kehittymään ja säilyttämään suoraselkäisyytensä. Niinpä meidänkin koulumme on varmasti osaltaan täyttänyt sitä päämäärää, jonka Suomen kansakoulun isä, Uno Cygnaeus, on sille asettanut sanoessaan, että kansakoulun ”tulee käyttää kaikki opetuksen tarjoamat soveliaat tilaisuudet Jumalaa pelkäävän mielialan, isänmaallisen mielen ja ylevän yhteishengen, todellisen sosiaalisen mielen herättämiseksi ja kartuttamiseksi”.

Näiden päämäärien toteutumista todistatte tänä päivänä Te äidit, jotka uhrautuen ja kiitosta saamatta työtänne teette, Te isät, jotka ovat henkensä vapaan isänmaan puolesta antaneet.